[Alunperin julkaistu osoitteessa www.kaupunkikanava.fi 05.12.2020] Suomessa ollaan eletty koronan kanssa lähes vuoden, ja siitä on kirjoitettu päivittäin viime talvesta lähtien. Kun pandemia on jatkunut näin pitkään, toimittajat joutuvat tekemään vaikeita valintoja uutisaiheita poimiessaan.
Koronapandemia on ollut monella tavalla poikkeuksellista aikaa. Pandemian pitkittyneen keston takia se on muotoutunut osaksi arkipäiväistä elämää ja yhteiskuntaa. Samaan aikaan viruksen kehittyvästä tilanteesta halutaan tietää lisää, mutta jatkuva kriisin tunne uuvuttaa.
Toimittajat ovat tiedon välittäjinä kokeneet työssään paljon haasteita pandemian takia. Elämässä tapahtuu edelleen paljon sellaista, joka ei liity koronaan, mutta aiheesta ei myöskään voi olla kirjoittamatta.
“Välillä mietitään, onko sitä koronaa riittävästi”
Toimittajat ja toimitukset joutuvat jatkuvasti pohtimaan koronauutisoinnin määrää. Jos korona on liian läsnä, se voidaan kokea lohduttomana ja toistuvana, mutta toisaalta maailmanlaajuista pandemiaa ei voi olla käsittelemättä.
“Aiheiden puolesta on koko ajan sitä tasapainoilua pandemian eri vaiheissa, että kuinka paljon on sopivasti ja mikä on liikaa sitä koronaa”, kertoo Suomen Kuvalehden tuottaja Salla Vuorikoski.
“Kun katselen meidän uutis- ja ajankohtaispalstoja, niin kyllä ajattelen, että joka viikko olisi hyvä olla jotain koronaa. Mutta pitää löytää ne parhaat aiheet ja kiinnostavimmat kulmat”, Vuorikoski jatkaa.
Varsinkin uutistoimituksissa haasteena on punnita, kuinka paljon palstatilaa koronalle voi antaa muiden aiheiden kustannuksella.
“Tämä on niin poikkeuksellinen aihe, että siitä pitää kirjoittaa matalalla kynnyksellä. Mutta se on totta, että monet aiheet jäävät koronan varjoon. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhka oli keväällä lähes uutispimennossa”, toteaa Helsingin Sanomien uutistoimittaja Onni Niemi.
Kaikkien lehtien tehtävä ei ole raportoida maailman ilmiöistä päivittäismedioiden tavoin. Esimerkiksi paikallislehdet keskittyvät pitkälti paikalliseen kulttuuriin ja toimintaan. Siitä huolimatta pienet lehdet kokevat haasteita koronasta kirjoittamisen suhteen. Vaikka lukijoille halutaan tarjota muuta sisältöä, niin koronaa on vaikea välttää.
“Etenkin, kun tehdään haastatteluita esiintyvien taiteilijoiden kanssa. Niiden ahdinko on ollut niin kovaa, että se väistämättä kääntyy siihen, vaikka ne olis tehnyt miten timanttisia juttuja. Korona on vaan niin läsnä tässä yhteiskunnassa”, muun muassa Töölöläinen-lehden päätoimittaja Mikko Keski-Vähälä huokaisee.
“Ei sitä loppumattomiin pysty”
Vaikka toimittajat ja toimitus viime kädessä päättävät, millaista sisältöä julkaistaan, niin lehtien tehtävä on palvella lukijoitaan. Lukijat ja heidän tarpeensa ja kiinnostuksensa kohteet ohjaavat lehden sisältöä.
“Meillä näitä mietitään äärimmäisen tarkkaan. Kirjoitetaan juttuja siitä, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. Jossakin vaiheessa he eivät halunneet lukea mistään muusta kuin koronasta, vaikka yritettiin tarjota heille myös muuta”, Iltalehden terveys- ja tiedetoimittaja Heljä Salonen kuvailee.
Korona koskettaa jokaista lehden lukijaa, joten koronasisältöön suhtaudutaan hyvin kirjavasti.
“Optimaalista määrää ei ole, koska lukijat ovat erilaisia. Meidän lukijakunnassa on moninaisuutta: jotkut haluavat koronasta enemmän, toiset kaipaavat jotain aivan muuta”, Vuorikoski toteaa.
Monet tuntuivat väsyvän korona-aiheeseen jo kevään aikana. Keski-Vähälä kertoo, että hänen toimittamiensa lehtien tapauksessa tehtiin tietoinen päätös kevään jälkeen olla kirjoittamatta koronasta jokaisessa artikkelissa.
“Kun saatiin se kesälehti tehtyä, niin palaute oli tosi hyvää, sillä ihmiset olivat hyvällä tavalla kypsyneet siihen koronasta jauhamiseen. Mutta se ei poissulje sitä, että tottakai siitä pitää puhua.”
Salonen jakaa tämän havainnon, että kevään jälkeen koronaväsymystä oli havaittavissa lukijoissa ja muut aiheet saivat enemmän kiinnostusta.
“Sitten kun tietty saturaatiopiste täyttyi, alkoivat muutkin jutut sieltä nousta. Ei sitä koronaa loppumattomiin pysty, sillä ei jakseta eteenpäin.”
Korona on toistaiseksi uutta normaalia
Pandemia ei ole kuitenkaan ohi, eikä siitä kirjoittaminen lopu pitkään aikaan. Tällä hetkellä sitä ei voi toimittajana välttää, mutta siihen voi pyrkiä löytämään uusia näkökulmia.
“Korona-aika on kuitenkin aikamme isoin yhteiskunnallinen tapahtumaketju. Sitä pitää käsitellä ja siitä pitää pyrkiä kertomaan yleisölle merkityksellisiä ja kiinnostavia asioita. Se on itsestään selvä lähtökohta”, Vuorikoski linjaa.
Artikkelikuva: Pixabay / muokkaus: Björn Elmgren