[Alunperin julkaistu osoitteessa www.kaupunkikanava.fi 14.12.2020] Meneillään oleva pandemia mullisti kaikkien arjen ja työelämän. Jotkut ammattikunnat ovat kärsineet enemmän koronan tuomista rajoituksista ja työn muuttumisesta. Jatkuva koronauutisten seuraaminen ja tekeminen on ollut toimittajille raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.
Korona on tuonut eri ammattien harjoittajille erilaisia haasteita työnsä jatkamiseen. Toimittajat, joiden tehtävä on tarkkailla maailmaa ja siivilöidä sieltä tulevaa tietoa lukijoita varten, ovat olleet koronan luoman tietotulvan eturintamassa. Kevättalvesta lähtien he ovat käsitelleet uuden koronatiedon jatkuvaa syöttöä kotimaasta ja ulkomailta samalla, kun yhteiskunnan rajoitukset ovat vaikuttaneet heidän työhönsä myös käytännössä. Monelle toimittajalle vuosi on ollut henkisesti ja fyysisesti uuvuttava.
“Samaan aikaan haluan sekä ymmärtää, missä mennään, että pitää itseni järjissäni”
Jos lehtien lukijat ovat kokeneet uupumusta koronatiedon tulvasta, niin toimittajiin tämä kohdistuu moninkertaisesti. Toimittajan työ on seuloa sisään tulevaa tietoa ja pohtia, mikä on julkaisemisen arvoista.
“Tietoa tuli koko ajan, oli aivan valtava imu koko ajan seurata läppäriltä, kännykästä ja telkkarista. Seuraaminen ei tietenkään toimittajalle riitä, vaan siitä pitää tehdä ymmärrettävää juttua”, Iltalehden terveys- ja tiedetoimittaja Heljä Salonen kuvailee alkuvuotta.
Varsinkin koronakevään aikana tiedon määrä oli niin valtava, että se saattoi vaikuttaa fyysisesti ja psykologisesti.
“Vapaapäivinä koronatilannetta ei voinut olla seuraamatta. Oli tosi karmeeta, kun tiesi, että tähän ei saa lähteä mukaan, tää imee mukaansa kokonaan. Tuntui, että aivot oli tulessa”, Salonen muistelee.
Iltalehden uutistoimittaja Anni Tuominen tunnistaa Salosen kuvailemat tunteet edelleen tämän hetkisessä työssä. Varsinkin, kun työssä seuraa jatkuvasti päivittyvää tietoa pandemiatilanteen kehityksestä, on vaikea sulkea pois ajatukset siitä aiheesta.
“Kyllä sen huomaa, että korona jää mieleen. Mietin työasioita paljon enemmän vapaa-ajalla nyt koronatilanteen aikana. Mietin jatkuvasti seuraavaa juttua, seuraavaa työpäivää ja jopa seuraavaa työviikkoa.”
Korona pakotti ottamaan etäisyyttä ja sulkemaan ovia
Vaikka toimittajilla on omat haasteensa koronaviruksen suhteen, etätöihin siirtymisen raskaus on kokemus, jonka he jakavat monen muun ammattikunnan kanssa. Toistuvat päivät samojen seinien sisällä ovat monelle toimittajalle raskaita.
“Kyllä siinä aloin henkilökohtaisesti tympääntymään. Heräsin sängystä ja liikuin kahden metrin päähän työpöydän ääreen ja vietin siinä kahdeksan tuntia”, Helsingin Sanomien uutistoimittaja Onni Niemi kuvailee työpäiviään koronakevään aikana.
Kevään poikkeustila oli vielä suurempi haaste pienille paikallislehdille. Yhteiskunnan sulkeutuminen ei merkinnyt etätöihin siirtymistä, vaan työskentelyn mahdollisuudet loppuivat kokonaan.
“Me ollaan riippuvaisia mainosrahoista ja siitä, että kivijalka voi hyvin. Meillä ei ole mitään säätiötä tai rahastoa tukemassa meidän toimintaa”, muun muassa Töölöläinen-lehden päätoimittaja Mikko Keski-Vähälä kertoo.
“Maaliskuussa rahavirta meille päin katkesi, ja olimme kolme kuukautta kiinni. Osalla meistä on myös kouluikäisiä lapsia, ja kun heidät otettiin pois koulusta, ei siinä oikein ollut työedellytyksiä.”
“Välillä kaipaa että pääsisi tapaamaan ihmisiä”
Etätyö ja koronarajoitukset eivät vaikuttaneet pelkästään työympäristöön, vaan myös itse työskentelyyn ja toimittajuuteen. Varsinkin uutistoimituksiin muodostui tietynlaisia “koronarutiineja.”
“Päivät toistavat itseään: on STM:n tiedotustilaisuutta, sitten vähän THL:n juttuja, koronaluvut tulevat päivittäin… On tällaisia rutiineja, jotka ovat sinänsä puuduttavia”, Tuominen luonnehtii työpäivää korona-aikana.
Tällä hetkellä kaikki toimitukset eivät ole kokonaan etätöissä ja käytännöt vaihtelevat lehtien välillä. Osalla toimittajista on mahdollisuus tulla toimitukseen työskentelemään, mutta silloinkin kaikki työ tehdään joko puhelimen tai tietokoneen kautta. Etäisyys vaikuttaa työn jälkeen.
“Keväällä kun korona oli kuumimillaan,vältettiin kasvokkain haastattelua. Se jo luo juttuun erilaisen tunnelman. Se vaikuttaa lopputuotteeseen, onko haastattelu tehty kasvokkain vai videoruudun välityksellä”, Niemi toteaa.
“Onhan se eri asia haastatella puhelimessa kuin tavata kasvotusten. Ehkä siihen vähän turtuu sellaiseen puhelinhaastattelemiseen. Siitä tulee helposti tosi mekaanista, ja sitä alkaa itsekin toimimaan mekaanisesti”, Tuominen pohtii.
Töölöläinen-lehdessä toimittajat ovat mahdollisuuksien mukaan toteuttaneet haastattelut kasvokkain koronarajoituksia ja turvallisuusohjeita noudattaen. Keski-Vähälä on samoilla linjoilla fyysisen läheisyyden tärkeydestä.
“Me ollaan aika paljon suosittu paikan päällä haastattelua, koska siitä vaan tulee parempi. Kontakti haastateltavaan on tärkeää, se on sitä toisesta välittämistä. Pitää vaan muistaa riskit, ja tehdä se oikein.”
Kollegoiden kaipuu
Etätöitä ja koronarajoituksia koskien haastateltavat mainitsevat, kuinka etäisyys kollegoihin ja työkavereihin on ollut korona-ajan raskaimpia asioita.
“Kun kasvokkaiskontaktit puuttuvat, jotain jää siitä toimituksen luovuudesta ja sisäisestä synergiasta puuttumaan, kun kohtaamiset ja ideointi ovat vähemmällä. Kaikkea pitää järjestellä enemmän ja soitella perään, spontaanius on vähäisempää”, kuvailee tuottaja Salla Vuorikoski Suomen Kuvalehden toimitusta, joka on siirtynyt pitkälti etätöihin.
Lyhyillä kohtaamisilla ja keskusteluilla voi olla hyvinkin suuri vaikutus jaksamiseen ja työilmapiiriin.
“Vaikka me täällä toimituksessa ollaan tosi itseohjautuvia, kumminkin sitä tajusi, miten minuutin juttelu toimistolla on niin paljon nopeampaa ja hedelmällisempää kuin se alituinen kirjoittaminen. Videoyhteys ei ole koskaan sama kuin live”, Salonen pohtii.
Kun koronatilanne on huolestuttavasti synkistymässä, monet toimittajat varmasti pelkäävät, että kevään kaltainen poikkeustila toistuu ja ihmiset eristäytyvät jälleen kokonaan.
“Sillä on hirveän iso merkitys, että saa olla tuttujen kanssa mutta myös nähdä muitakin ihmisiä”, Keski-Vähälä toteaa.
Artikkelikuva: Pinclipart & iXimus/Pixabay Muokkaus: Björn Elmgren